Vähän kuvia mitä oon napsinu mun kännykkäkameralla. (:
-Hikka
Ruokapöytä ja penkki
Halusin tehdä meille uuden ruokapäydän vielä ennen työharjottelua ja lopputyötä. Vanha pöytä oli pyöreä ja lasinen eikä oikein palvellut tätä meidän kahden hengen ”suurperheen” tilantarvetta. 😀
Uusi pöytä on isohko neljän hengen pöytä johon mahtuu änkemällä kuusi ihmistä. Jalat ja sarjat nikkaroin koivusta ja kannen tein jalavasta. Jalava on kauniin väristä ja siinä noi syyt näkyy selvästi. Sen lisäksi että se on tosi kallista, myös tosi vaikea työstettävä: Se on tikkusta, kovaa ja jännitteistä.
Penkki pöydän kaveriksi valmistui aika nopeasti. Paljoa ei tarvinnut työmenetelmiä muuttaa edellisestä. Kulmien leikkaukset jyrsittiin cnc-koneella sopivaan mittaan ja kulmat pyöristin käsijyrsimellä (:
-Hikka
Huulirasvaa!
Hurahdin tossa about viikko sitten tekemään huulirasvoja. Oon joskus aijemminkin tehny parit kerrat näitä mutta nyt päätin sooloilla ihan omat reseptit valmiiden reseptien sijaan.
Ihan perus nyrkkisääntöhän on se että 1/3 kiintehää vahaa ja 2/3 öljyjä. Jos tekee rasvan puikkoon niin vahaa voi lisätä vähän enemmän. Aika pitkälti ihan mututuntumalla pärjää. Ainahan voi testata kiinteyttää pieniä määriä voidetta kerralla. Jos ei oo hyvää niin takaisin sulamaan ja aineita lisäämään!
Testasin kahta erilaista reseptiä. Toisen tein puikkoon ja toisen purkkiin.
Molemmissa käytin pohjalla manteliöljyä ja viinirypäleen siemenöljyä ja mehiläisvahaa. Manteliöljy on semmonen perusöljy voiteissa, saippuoissa yms. koska se sopii kaikille ihotyypeille, se kosteuttaa ja pehmentää. Viinitypäleen siemenöljy on kans ihan ok kaikille ihotyypeille. Huulirasvassa se on plussaa erityisesti sen takia koska se imeytyy nopeasti ja siinä on paljon E-vitamiinia. E-vitamiini toimii antioksidanttina joka siis estää öljyjen hapettumisen huulirasvassa. Se antaa parhaimmillaan puolisen vuotta lisää käyttöaikaa kotikosmetiikalle. (: Mehiläisvaha on hyväksi todettu perusvaha joka sitoo kosteutta ja suojaa ihoa. Sen sulamispiste on tarpeeksi korkea, ettei tarvitse pelätä huulirasvan sulavan käteen. Mehiläisvahaa käytetään myös emulgaattorina voiteissa. Se siis pystyy sekoittamaan muuten toisiinsa sekoittumattomat (vesiliukoiset/öljyliukoiset) aineet keskenään. Aika mielenkiintosta!
Värjäsin myös molemmat rasvat mica juaheella. Toiseen halusin vain kauniin sävyn ja toinen sai antaa vähän väriä myös iholle
Tässä vielä summittainen resepti molemmista:
Granaattiomena huulivoide (purkissa)
1/5 mehiläisvahaa
2/5 manteliöljyä
1/5 viinitypäleen siemenöljyä
1/5 karitevoita
aivan pieni ripaus sangrian väristä mica jauhetta.
Granaattiomena aromiöljyä
Kahvin tuoksuinen huulirasva
2/5 mehiläisvahaa
1/5 manteliöljyä
1/5 viinirypäleensiemenöljyä
1/5 kahvivoita
hyppysellinen kuparin väristä micaa
Molemmat onnistui ihan hyvin. Purkki huulivoiteesta tuli hempeän pinkkiä ja sen tuoksusta sopivan vahva. Puikkorasvoista tuli ehkä vähän liian kovia. Haluan sulattaa ne uudelleen ja lisätä vähän enemmän juoksevia rasvoja. (: Sen tuoksu ja värjäävyys on just sopiva!
Karitevoin ja kahvivoin sulamispiste on 35 astetta, mikä ehkä lisää vähän niiden haastavuutta. Talvisissa huulirasvoissa niitä voisi käyttää rasvoissa ihan reippaalla kädellä, mutta vielä on niin lämmintä, että aurinko voi kuumentaa esim käsilaukun tai auton sisätilat vähän liian lämpimiksi niille.
Seuraavaks mä varmaan testaan tehdä ihan oikeeta huulipunaa. Ensin pitää vaan tutustua noihin kosmetiikka saviin. Noi micat kun on aika glitter pitoisia. (:
-Hikka
Basso soi
Aikaisemmin lisäsin tänne pari kuvaa basson raadosta jonka pintakäsittelin. Lakkauksen jälkeen veljeni otti basson takaisin huostaansa ja rakensi sen loppuun. Lopputulos on kuulemma oikein hyvä ja käyttökelpoinen!
Mä en ite ymmärrä näistä soittimista yhtään mitään, mutta sen verran osaan sanoa että otelauta on ruusupuuta ja kaula vaahteraa. Ne taitaa olla semmoset tutut ja turvalliset puulajit tähän tarkoitukseen. Petsin sävy on tumma tammi. Leppä on kuitenkin vähän punaseen taittavaa ja petsiä on ainakin neljä kerrosta ettei se ihan oikeestaan tammelta näytä. Lopputulos oli kuitenkin toivottu. (:
-Hikka
Kuppikynttilät
Nyt kun illat hämärtyy ja syksykin on jo hyvin aluillaan niin aattelin höpistä kuppikynttilöistä ja niiden valmistamisesta.
Kynttilöiden valmistus valamalla on teoriassa aika yksinkertainen toimenpide: Sulatetaan steariini ja kaadetaan muottiin sydänlangan kera. Mutta, huonosti valmisteltuna hommasta syntyy kuitenkin lähinnä vaan sotkua ja turhautumista. Ennen homman alottamista pitää ottaa huomioon monta seikkaa että touhusta tulee mielekästä ja lopputuotteena olisi käyttökelposta kamaa.
- Steariini on yleisin kynttilöissä käytetty vaha. Sen eettisyys on hieman kyseenalaista, sillä yhä useammin steariini valmistetaan palmuöljystä. Aijemmin yleisin valmistusaine on ollut eläinperäiset rasvat. Vaihtoehtoisesti kynttilöitä voi valmistaa parafiinistä, jota jää yli öljynjalostuksen sivutuotteena. Se sekoittuu steariinin kanssa sulatettaessa. Soijavaha on koko ajan yleistyvä steariinin korvike joka on 100% vege. Neljäntenä vaihtoehtona olisi mehiläisvaha, josta tehdyt kynttilät eroaa ulkonäöltään merkittävästi kolmesta aijemmasta vahasta, sillä vahalevyjä ei sulateta, vaan kierretään sydänlangan ympärille. Öljyä voi käyttää myös kynttilässä. sen huonopuoli on vaan se, että öljy kuumenee ihan älyttömästi ja astiaa on vaikeaa liikutella. Se on kuitenkin ihan hauska siinä mielessä, että kaikki tarvikkeet öljykynttilän tekemiseen löytyy melkein joka kodista.
- Steariinia saa askartelukaupoista rakeena sateenkaaren väreissä, mutta myös vanhoja poltettujen kynttilöiden ylijäämä vahoja voi käyttää. Steariinissa värien sekoittelu on niinku maalaamista: valkonen ei ikinä pysy valkosena. Mutta valkosta voi sekottaa tosi paljon ilman että väri haalistuu
- Muottina valamiselle käy melkein mikä vain purnukka. Maito ja mehupurkit, muovipullot, astiat ym. Itse käytän kirpparilta löydettyjä vanhoja kuppeja. Posliinin ja lasin kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana: astia ei saa olla liian ohut! Kynttilän liekki on niin kuuma, että astia voi poksahtaa halki.
- Sydänlankaa voi ostaa askartelukaupoista metritavarana taikka valmiiksi vahattuina pätkinä joissa on ”jalka”. Jotkut tekee sydämet itse kalastajalangasta tai puuvillalangasta. En tiedä kuitenkaan miten paloturvallisia ne on. Itse suosin valmiiksi vahattuja lankoja (ks. kuva) , koska metritavarana ostettu lanka on niin paksua, ettei siitä syntyvä liekki sovellu ainakaan sisätiloihin. Lankaa on kuitenkin halvempi ostaa kuin valmiita sydämiä. ne pitää vain muistaa vahata itse ennen kynttilään laittamista.
- Työkaluina suosittelen aterimia apuvälineiksi, kuppia ja kattilaa. Jos teet itse sydänlangan niin myös coctailtikkuja tai joitain vastaavia pitämään lanka pystyssä. Usein suositellaan steariinin sulattamisastiaksi säilyketölkkiä tai lasipurkkia. Ne on ihan fine, mutta ei välttämättä parhaita mahdollisia. metallisessa tölkissä huononapuolena on se, että vesihauteessa se kuumenee niin kuumaksi ettei siitä pysty ottamaan kunnolla kiinni. paksut patakintaat ei helpota yhtään kaatamista. Lasipurkki on tosi liukas eikä siitä saa kunnolla otetta. Mä ite käytän posliinikuppia jota ei enää käytetä teen juontiin. Samoin vesihauteeseen käytetty kattila on poistunut ruuanlaitosta.
Sitten kun oikeesti pitäis ruveta tekemään jotain, on hyvä pistää ekana vettä kattilaan ja hella kakkoselle. Vesi ei saa kiehua eikä sen tarviikkaan. Steariini sulaa noin 70 asteen lämmössä. Sitten kannattaa vuorata työpiste sanomalehdillä ja talouspaperilla.
Tän jälkeen steariiniastia veteen oottamaan vahan sulamista.
Sitten piäis ruveta asettelee lankoja muotteihin. Kannattaa katsoa, että langat menee suoraan ja keskellä astiaa. Muuten ne voi hukkua jossain vaiheessa paloa tai sytyttää jotain tuleen. Kynttilöiden teossa ei saa olla mikään hoppu. ei kannata heittää kaikkea massaa kerrallaan sulamaan ja sen jälkeen purkkeihin, koska sillon tulee kiire vahtia että sydänlangat ei valu tai kaadu. Lisäksi sillon tulee eniten sotkua.
Kun steariini on sulanut ja kaadettu kippoihin, ne voi nostaa kylmään vesihauteeseen. Sillon ne jäähtyy nopiammin mutta saattaa irtoilla reunoista. Kun muottina on maitopurkki tms. se on kai ennemmin etu kuin haitta.
Joskus (aika usein) kun kynttilä jäähtyy, sydänlangan ympärille muodostuu kuoppa. Sen voi korjata kaatamalla lisää steariinia sitten kun kynttilä on jo kiinteä.
Steariinin puhdistus on tosi kökköä, kun siihen ei tehoa vesi. Maalaisjärjellähän sitä ajattelis että kuppi jossa on nestettä on ihan ok laittaa vaikka vesihanan alle. Vaikka se on viimeinen asia mitä kannattaa tehdä. Hyväksitodettu tapa on laittaa kaikki likaiset astiat kuumaan veteen ja odotella hetki että steariini on pehmeää. sitten pyyhkiä pehmopaperilla kupit ja kipot puhtaiksi.
-Hikka
Koulujuttuja
Nyt kun mä harjottelen tän blogin käyttöä ja kuvien siirtelyä niin aattelin vähän näyttää joitain töitä mitä mä oon koulussa tehny. Mulla on opintoja yks vuosi takana ja toinen vielä edessä. Tuntuu että aika loppuu enkä oo todellakaa kerenny tehä kaikkea mitä haluaisin!
Materiaalina mänty on tosi kevyttä ja pehmeetä. Siks tän laatikon tekoon riittikin ihan vaan pyörösaha ja porakone. Kun liitokset liimas hyvin kiinni, ei sahan teristä jääneet jäljet näkyny enää. (:
Basson pintakäsittely. Runko on leppää. Päälle on sudittu pari kerrosta petsiä ja lopuksi päälle ruiskutettu venelakkaa. Venelakka on suunniteltu kestämään kaikenlaista kulutusta. Siitä tulee kuivuessaan tosi kovaa ja siksi se sopii hyvin myös soittimen pintaan!
Korurasia. Kanteen tehty intarsialla töyhtötiainen. Tässäkohtaa laatikosta puuttuu vielä lukko. Intarsiassahan on siis ideana tehdä kuvia viilusta. Tässä piirsin valmiiksi AutoCAD:illa ääriviivat paperille ja sitten mattopuukolla askartelin viilusta oikean muotoisia kappaleita paperin päälle. Lopuksi viilusilppu liimataan vanerille.
Tässä tiainen vielä vailla jalkoja (:
Tää on kyllä ihan hirmuisen huono kuva mun sohvapöydästä! Jälkiviisaana vähän harmittaa, etten lähtenyt tuota kalanruotoa tekemään vaikka saarnista tai tammesta. Koivu on niin valkoista puuta ettei noilla syysuunnilla kikkailulla saa kovin näyttävää jälkeä aikaiseksi. Hyvin se on kuitenkin tähän asti kestänyt : D
-Hikka
Nyt se alkaa!
Heippa!
Oon pyöritellyt mielessäni oman blogin pystyttämistä noin kahden vuoden ajan. Aina se on jäänyt siihen, etten keksi sopivaa nimeä, kirjoittaminen on niin hankalaa tai ulkoasun säätäminen on liian työlästä. Nyt ehkä loikkaan alkuhankaluuksien yli ja alotan ihan oikeesti kirjottamaan.
Olen parikymppinen puusepäksi opiskeleva käsityöläinen. Mun suurimmat intressit alkaa pitämään blogia on puhtaasti se, että mä rakastan puhua mua kiinnostavista asioista. Ajattelin, että nettiin asioiden syytäminen voisi olla mukava tapa jakaa ajatuksia ja ohjeita mm. käsitöistä ja projekteista mitä mulla on työn alla. Mulla ei ole käytännössä mitään kokemusta blogeista. En itse nimittäin seuraa aktiivisesti yhtäkään. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee!
-Hikka